Kaapelit osa 4 – liittimien asentaminen

Liittimistä

Audioliittimiä on vuosien mittaan valmistettu erilaisilla pinnotteilla. Valitse viisaasti:

  • Kulta. Ei hapetu ajan mittaan, joten liitoksen sähkönjohtavuus pysyy hyvänä. Kullattu pinta ei ole tarkoitettu tilanteisiin missä syntyy kipinöintiä. Siis ainoastaan mikrofoni- ja linjatasoisille liitännöille.
  • Hopea: hapettuu aika nopeasti. Hopeapinnoitteita on aiemmin käytetty audioliittimissä. tunnistaa siitä, että pinta tummuu nopeasti
  • Cadmium: sama tilanne kuin hopealla. Nykyisin kiellettyjen aineiden listalla myrkyllisyyden vuoksi.
  • Nikkeli. Aika yleinen esim. kitaraplugeissa. Toimiva ratkaisu, jos liitintä kytketään usein, ei pääse hapettumaan.
  • Kupari. Hapettuminen taas ongelmana, joten paljaan kuparin tai messingin käytöstä on luovuttu.

Juottamisesta

Juottamiseksi sanotaan metallisten osien liittämistä toisiinsa helpommin sulavan metallin avulla. Elektroniikkateollisuudessa juotokseen käytetään tina-lyijyseosta, jonka sulamispiste on n. 270 astetta (tai n.s. lyijytöntä tinaa, jonka sulamispiste on korkeampi). Tätä lyijytöntä tinaa ei suositella ennen vuotta 2006 valmistettujen laitteiden korjauksiin/muutostöihin, koska se heikentää juotoksen luotettavuutta ratkaisevasti.

Tinalla tehty juotosliitos on aina mekaanisesti heikompi kuin liitettävät johtimet. Niinpä ennen juotosta johtimet pitäisi kiertää keskenään niin että tina tulee vain liitoksen suojaksi ja varmistukseksi. Kaikissa paikoissa, esim. XLR- liittimissä tämä ei ole mahdollista, joten johtimesta on kuorittava riittävän pitkä osa niin että kuparisäikeet ulottuvat juotoskupin pohjalle. Esimerkiinä tiukasta laatustandardista juotokselle voidaan pitää NASA:n standardia (joka juontaa juurensa puhelinteollisuuden standardeihin vuosikymmenien takaa).

Juotostinan keskellä on n.s. juoksutetta. Tämä koostuu pääasiassa hartsista ja lisäaineista. Juoksutteen tehtävänä on puhdistaa juotettavat pinnat hapettumista ja estää uudelleenhapettuminen juotoksen aikana. n.s. juotosrasvaa tai suolahappoa ei saa käyttää elektroniikan juotostöissä, se aiheuttaa kosteuden kanssa voimakasta syöpymistä.

Johtimet voidaan esitinata ennen juottamista. Joskus tämä on tarpeen monisäikeisen johtimen karvojen pitämiseksi yhdessä nipussa. Toisinaan pidempään varastoidun kuparin pinta patinoituu ja tinan tarttumisessa on ongelmia, tällöin esitinaus on tehtävä käyttäen voimakkaasti puhdistavaa juoksutetta.

Juotos tapahtuu lämmittämällä juottimen terällä juotettavaa kohdetta. Pari sekuntia lämmityksen alkamisen jälkeen kohteeseen syötetään tinalankaa, joka sulaa ja muodostaa juotoksen. Tinan tulee “kastella” juotettavat kappaleet, eli sen pitää muodostaa siisti pinta juotokseen. Jos tina jää palloksi eikä kastele kohteitaan, juotos purkautuu pienellä mekaanisella liikkeellä. Juotoksen muodostuttua poistetaan tinalanka ja juotoskolvi ja annetaan juotoksen jäähtyä. Kappaleita ei saa liikutella tinan jähmettymisen aikana.

 

Ruuviliitoksista

Sähkökaapeleita kytketään useimmiten ruuviliitoksilla. Näitä kaapeleita ei saa esitinata, koska tinan pehmeys aiheuttaa liitoksen löystymisen ajan mittaan. Jos haluaa sitoa kaapelin säikeet keskenään kytkentätyötä helpottamaan, on käytettävä puristamalla kiinnitettäviä pääteholkkeja. Näitä holkkeja ei taas saa käyttää modernien sähköasennustarvikkeiden yhteydessä, eli tilanteessa missä esim. pistorasiassa on jousiliittimet eikä ruuveja.

Ruuvi-ja jousiliitokset ovat mikrofonikaapeleissa kiellettyjä. Syynä liitosten pinnan hapettuminen. Mikrofonisignaali ei jaksa puhdistaa kipinöimällä oksidikerrosta, joten liitoksen hapettuminen ja siitä aiheutuva rutina ei poistu ilman erillistä puhdistustoimenpidettä.

Ristiinpunotun kaapelin kuorinta

Ristiinpunotulla vaipalla toteutettu kaapeli on häiriönsuojaukseltaan paras vaihtoehto, mutta sen kuoriminen saattaa olla tuskastuttavan työlästä. Tämä kaapelityyppi on edelleen suosittu, joten vilkaistaanpa miten sen kuoriminen hoidetaan alan teollisessa valmistuksessa.

Koaksiaalikaapeli ristiinpunotulla suojavaipalla

metallivaippa työnnetääm kasaan, “makkaralle”.

Pieni taivutus ja piikillä eukko punoksen reunaan (säikeitä vioittamatta). Keskijohtimen voi vetää koukulla esiin

Keskijohdin on kokonaan ulkona punoksen sisältä

Lopuksi vedetään punos litteäksi ja jatketaan tästä eteenpäin kuten mitä tahansa muuta kaapelityyppiä käytettäessä.

Kutistemuovi

Liittimien luotettavuuden parantamiseksi joskus kannattaa käyttää kutistemuovia eristämään johtimen paljas vaippa. Tällöin johtimien liikuttelu ei aiheuta oikosulkuja liittimen nastojen välillä. Näppärä keksintö on myös tarratulostimeen sopiva kutistemuoviletku. Tällä keinolla voidaan merkitä esim. kaapeleiden johtonumeroita moninapakaapeleiden viuhkassa. Numeroitua kutistemuovia voi käyttää rinnakkain EIA- värikoodin kanssa.

Nylon-sukka

Johtimen ympärille pujotettava nylon- sukka siistii kaapelinippujen ulkonäköä mukavasti. Joustava sukka ei haittaa kaapelin kiepittämistä. Nykyisin on tosin useimpiin LIVE- äänen ja valon sovelluksiin löytyy valmiita erikoiskaapeleita.

Nylon- sukan näppärä käyttökohde löytyy moniapaviuhkojen yksittäisten säikeiden suojauksesta. Tässä tilanteessa sukka jäykistää johdinta juuri sen verran, etteivät yksittäiset johdot sekaanu keskenää ja liukaspintainen sukka helpottaa sotkujen selvittämistä.

Muista se holkki…

Ja lopuksi: muista, että kaapelintekijöitä on kahdenlaisia:

  1. sellaisia, jotka tekevät kaapelin valmiiksi ja huomaavat, että liittimen takaosa/holkki/kuori on jäänyt pöydälle. Meni koko homma uusiksi…
  2. sellaisia, jotka eivät vielä tätä ole tehneet.
Posted in DIY, live equipment, service