Nauhakohina


Kaikissa äänentoisto- ja tallennusjärjestelmissä esiintyy pohjakohinaa. Erityisesti kelanauhurin kohina todettiin aikanaan studiotyöskentelyssä pullonkaulaksi, pystyihän muu laitteisto huomattavasti laajempaan, yli 100 dB dynamiikkaan.

Nauhakohina syntyy, koska tallennusmateriaalin “alkeismagneetit” järjestäytyvät nauhassa satunnaisesti. Magnetoitumattomassa nahassa nämä hiukkaset ovat tasaisesti sekaisin, ja niinpä niiden aiheuttama kohina kuuluu aina jopa tyhjässä nauhassa. Pohjakohinan vähentämiseen on omat keinonsa:

  • leveämpi ääniraita: nyt saadaan enemmän varsinaista “hyötyenergiaa”, kohinan taso ei kuitenkaan nouse raidan leveydenfunktiona
  • Suurempi nauhanopeus: diskanttipään dynamiikan parantuessa voidaan äänitys- ja toisto-EQ:lla saada useiden desibelien parannus pohjakohinaan
  • Suurempi äänitystaso: Uudet, paremmat nauhalaadut mahdollistavat referenssitason nostamisen perinteisestä 385 nWb/m yli 500 nWb/m, taas saadaan yli 3 dB korkeampi keskimääräinen signaalitaso, joten dynamiikka paranee.

Niinpä nykyaikaisella studionauhurilla päästäänkin melko lähelle CD:n dynamiikkaa, kohinanvaimentimilla jopa reilusti yli.

Nauhakohinan lisäksi kelanauhurilla esiintyviä häiriöitä ovat mm. modulaatiokohina ja erilaiset värinäilmiöt.