Peittoilmiö

Väite: jos korvaan tulee kaksi ääntä, joiden taajuudet ovat lähellä toisiaan, voimakkaampi ääni saattaa peittää toisen, mikäli äänien voimakkuuksien suhde on riittävä ja taajuuksien ero riittävän pieni. Kokeile kuuntelemalla ääninäytteet:

  1. Tässä näytteessä on 440 HZ ääni, joka peittää ajoittain esiintyvän 466HZ äänen. Peittyvän äänen voimakkuus nousee hitaasti, ja on lopussa sama kuin peittävän.
  2.  Tässä äänien (440 ja 441) ero on pieni, joten heikompi ääni peittyy paremmin.
  3.  Tässä äänien taajuuksien ero on suuri, peittymistä ei juurikaan havaitse.

Peittoilmiötä esiintyy paitsi taajuuden, myös ajan funktiona. Eli voimakas ääni pystyy peittämään ajallisesti lähelle sijoittuvan heikon äänen.

Peittoilmiöstä on johdettu myös seuraavat väitteet:

  • Harmoninen särö ei yleensä ole häiritsevää, koska särökomponentit peittyvät musiikin omien harmonisten alle.
  • Keskeismodulaatio ja TIM-säröt ovat äänentoiston kannalta erittäin häiritseviä
  • Digitaaliäänen särökomponentit erottuvat tarkassa kuuntelussa yllättävän helposti, varsinkin jos osaa niitä etsiä
  • Häviölliset äänen pakkausmenetelmät pyrkivät hyödyntävät peittoilmiötä.
  • Aikatason peittoilmiötä voidaan hyödyntää mm. editoinnissa: sijoitetaan leikkaussauma juuri ennen voimakasta iskuääntä, niin leikkauksessa tapahtuva taustaäänien (kaiku, ambienssi, kohina…) muutos peittyy.